Luottamus mennyt perusterveydenhuoltoon

Moikka kaikille. Tän tekstin ei ole tarkoitus olla avunpyyntö vaan aivan puhdas räntti siitä, miten konkreettisen paskassa jamassa mielenterveyspalvelut on Suomessa.

Oon itse ollut erinäisten mt-polien asiakas kohta 12 vuotta, käynyt kerran Kelan kolmivuotisen psykoterapian ja sitten on ollut hajanaisia jaksoja eri hoitokontakteissa perusterveydessä ja erikoissairaanhoidossa. Viimeisin on opiskeluhuollossa mikä virallisesti päättyi jouluun, koska valmistuin, ja siitä olikin puhetta heidän kanssaan, että hyötyisin uudesta Kelan terapiajaksosta (1-3v.) joka painottuisi traumatyöskentelyyn.

Tässä kuitenkin tänään selvisi sellainen asia ettei kaupungin konsultoiva psykiatri (hoitaa kaikki lähetteet ja erikoissairaanhoidon lausunnot) ole mikään ihmisläheisin tässä ammatissa. Mulla on hänen kanssaan hankalaa taustaa lähinnä hänen antipaattisen olemuksensa ja mielipiteidensä takia (on sanonut suoraan että esim. adhd on trendi-diagnoosi), mutta hän ei ole koskaan ollut mun hoitava lääkäri, mutta nuo lonkerot silti päättää munkin asioista tarvittaessa.

Tää kyseinen psykiatri sitten päätti mun omalääkärin konsultaatiopalaverissa, että mulle ei tehdä lähetettä jatkoon (tosiaan oli se koulun hoitosuhde päättymässä valmistumisen takia) eikä lausuntoa/lähetettä Kelan terapiaankaan, koska mun tulisi pärjätä omillani sen takia, että oon ollut niin pitkään hoidon piirissä. Ja ennen tätä koulun 1,5-vuotista jaksoa mulla oli muutaman vuoden "omillaan oloa" kun asiat oli ns. hyvin. En ole nytkään akuuttitapaus, mutta idea olikin tuossa Kelan terapiassa, joka myös vaatii aika lailla paukkuja jotta sen jaksaa käydä läpi ja mun tämän hetkinen terveys antaisi sille myöten.

Tää on varmasti kuntakohtaista, mutta niin kauan kun oon tässä kaupungissa asunut niin mt-puolen hoito on ollut niin paskinta paskaa, ettei sitä toivo edes pahimmalle vihamiehelleen. Aluehallintovirasto on antamassa uhkasakkoja hyvinvointialueelle, koska mielenterveyden palveluiden jonot lasten ja nuorten kohdalla on 2 viikon sijasta kuusi (6) kuukautta. Siis puoli vuotta. Puhumattakaan aikuisten psykiatrian poliklinikasta, ei mitään rahkeita, kuten mun kohdallani on nähty.

Tässä siis oikeasti konkretisoituu se, että mäkin taidan alkaa satsaamaan yksityiseen terveydenhuoltoon vaikka sairausvakuutuksen kautta, jotta edes oma henkikulta säilyisi toimintakykyisenä niin kauan kuin laina-ajalla riittää piuhaa. Oon harkinnut muuttavani tältä alueelta pois jo miltei pelkästään tämän asian takia, koska ei ole ensimmäinen kerta milloin tähän saa pettyä.

Toivottavasti joku muu saa tarvitsemaansa apua ennen kuin on liian myöhäistä, mutta kyllä me ei-niin-vaikeatkin tarvitaan (jo usein kroonistuneiden) mt-häiriöiden työstöä ja ennaltaehkäisevää hoitoa yhtä lailla.