Pettymys, turhautuneisuus, alakulo

Moikka kaikille, mä luulin että vuosi 2025 olis viimein ollut mun vuosi, mutta sattuneista syistä rupeaa usko ja toivo pettämään.

Mä sain vakituisen työpaikan eri paikkakunnalta (n. 40km päästä) ja mun oli määrä aloittaa tällä viikolla, mutta mulle kävi työtapaturma entisessä/nykyisessä työpaikassa mikä lykkäsi aloitusta. Multa vääntyi polvi sijoiltaan, mistä ensin sanottiin että "Mene vain kotiin ei tää ole ku venähdys" kunnes kutsuttiinkin uusiin kuvantamisiin, missä selvisi eturistisiteen ja ulkosivusiteen repeämät + avulsiokappale, mikä johti ortopedille jatko-arvioon. Tänään oli se ortopedin käynti joka määräsi magneettikuvaukseen, koska TT:ssä näkyvää 15mm luunsirua ei voida tunnistaa mistä se on revennyt ja onko rusto lähtenyt mukana (ts. luu-ruston murtuma). Ja jos sirpaleessa on rustoa se vaatii kiinnityksen missä samalla tehdään joku toinen nivelsiteen rekonstruktio (avo- ja tähystysleikkaukset). Ja nämä vaatii mun työnkuvan huomioon ottaen minimissään 6 viikon saikun.

Magneetti on huomenna ja ortopedin käynti maanantaina. Ette arvaa mikä on stressin taso, kun uudelta paikkakunnalta on jo asunto otettu ja nykyinen irtisanottu - siis kaikki valmiina että pääsisi vain aloittaa työt. Uutta työnantajaa lupasin informoida heti kun tiedän mitä ortopedi sanoo polven tilanteesta, mutta jos se leikkuuseen menee, niin eihän ne varmaan halua palkata sittenkään? Työsopparia ei ole siis allekirjoitettu vielä. Varsinkin jos tiedossa oleva sairausloma on noin pitkä, niin itsellä on vahva tunne että tämä työpaikka meni tässä. Oon ollut aivan sekoamispisteessä tämän tilanteen kanssa enkä tiedä mitä teen jos kaikki meneekin pilalle. Miten siitä sitten enää noustaan?